Hulluja päiviä ja asu ostoksille

Hullut päivät. Olihan niillä taas käytävä. Tarkastamassa mitä oli alennuksissa tällä kertaa ja vain kokemassa fiiliksen, jota voisikin kai toisinaan kutsua hulluksi. Itse kuitenkin pidän siitä kun ympärillä on ihmisiä. Kerrankin. Suomessa siis tosiaan asuu joku! Emmekä me aina ole vaisuja, yksinäisiä nurkassa elelijöitä. Emme ainakaan, kun jotakin saa tarpeeksi halvalla, ja sitä on vain rajoitettu erä. Toisaalta taipumus hiljaisuuteen on koettavissa jopa tällaisissa väkeä paisuvissa tilaisuuksissa. Kukaan ei pyydä väistymään tai vaivaudu kysymään missä jono kulkee. Paljon helpompaa on vain tuupata tiellä seisoja sivummalle, ängetä jonoon ja tulkita sitten jälkikäteen vierustoverin ilmeestä, oliko tämä suoritettu liike väärin vai hyvin väärin. Mukavuusalueelta ei poistuta, joten myyjältä ei kannata mennä kysymään apua, vaan äimistellään mieluummin omalle ystävälle miksei juuri sitä viidennen kuvastosivun takkia ole voitu laittaa juuri tämän portaikon viereen. Huvittuneen raivostuneesti.

Jotenkin aika hauskoja ilmiöitä seurata. Toisaalta meitä on moneksi ja hulluttelijoitakin on erilaisia. Tietysti. Eikä kaikkea aina huomaakaan, vaikka silmät koettaakin pitää auki. Ystäväni huomasi eräänkin naisen tyynesti pakkaavan kauneustuotteita omaan kassiinsa, käymättä ensin kassan kautta. Seisoin vieressä, mutta en hoksannut. Niin viileän rauhallisesti tämä toimi.

Jos mielii pärjätä alennusten juoksukilvassa vaatetuksen kannattaa olla sellainen, jossa on helppo sukkuloida rekiltä ja hyllytä seuraavalle, joka ei takerru muiden nopeiden ostostelijoiden koreihin ja kasseihin, ja jossa ei tule heti hirmuisen kuuma. Nämä siis ohjenuorina, jos haluaa selvitä tehokkaasti ja hankkia paikannetut kohteet äkkiä. Itse lähdin enemmän fiilis- kuin suorituspohjalta, joten asu ei ole toimivimmasta päästä. Minulla kun ei ollutkaan kiire, enkä metsästänyt mitään tiettyä. Vaikka on niitäkin kertoja ollut, kun itsekin juoksee portaikoissa täyteen ympyröidyn ja koodeittain numeroidun kuvaston kanssa järjestelmällisesti ympäri tavarataloa. Hitaat hissit kun ovat aivan vihoviimeinen valinta!

Arvostan asussa aina viimeistelyä, joten hattu päähän ja näin on kruunannut kokonaisuuden. Vaihdoin housun hameeseen ja lisäsin pehmoisen villaneuleen päälle. Tyttömäinen ja mukava. Juuri sopiva asu näille tämän kerran ostoksille.

Hame on oikeastaan mekko ja sen olen ostanut Zarasta. Neulepaita on mangosta, takki on Vero Modan ja kengät ovat Monkista. Eräs kaverini kerran sanoi, että jos jotakin etsii eikä löydä, niin täytyy mennä Monkiin. On pitänyt monesti paikkansa, esimerkiksi näiden kenkien kohdalla. Kun kaikki muut kaupat oli jo kierretty eikä toivomusten mukaisia popoja ollut löytynyt, niin viimeiseksi poikkesin tähän löytöjen aarreaittaan. Sieltähän etsimäni sitten löytyikin.

Kaulakorun olen saanut vuosia sitten pikkutyttönä mummiltani, korvakorut ja hatun hommasin H&M:sta. Aurinkolasit olen ostanut Tallinnan matkalla River Islandista. On ihan suosikki vaatekauppa Tallinnassa!

Espalla kelpasi kuvata, istuskella ja nauttia eväitä auringon paisteessa Stockmannilla kiertelyn jälkeen!

Sanna Katriina