Palasia blogin aloitus

Olen pitkään saanut kannustusta monelta taholta aloittaa oma blogi, joten nyt olen vihdoin päättänyt rohkaistua ja aloittaa tämän uuden projektin nimeltä Palasia.
En ole vielä täysin varma mitä kaikkea tämä blogi tulee pitämään sisällään, mutta olenkin päättänyt, että julkaisut saavat rauhassa löytää oman muotonsa. Idea kasvuvarasta tuntuu mukavalta.
Nimi Palasia kuvaa kuitenkin raamillisesti toimintaani täällä.  Olen ajatellut julkaista palasia tyylistäni, esimerkiksi asupostausten muodossa sekä paloja ajatuksistani kirjoituksissa ja ehkä videoissakin. Usein huomaan myös pienien runojen piirtyvän vihkojeni paperisille lehdille, joten ajattelin, että voisin siirtää ne sivuilta seuraaville ja julkaista niistäkin muutamia palasia silloin tällöin täällä.

Voisi olla hyvä varmaankin kertoa myös jotakin itsestäni. Minä olen Sanna, 20-vuotias nuori tyttö, jolla on paljon asiaa. Säästääkseni muut loputtomalta kuvailutulvalta, joka joskus läsnäolollaan piinaa käymiäni keskusteluja kerron tässä muutamia asioita joista pidän, ja joista en välitä.

Minä pidän kirjoista. Ne antavat hurjasti, ja tekevät taikoja myös sanavarastolle. Nautin kirjakielestä ja sitä aion myös täällä blogissani kirjoittaa. Rakastan aurinkoa, erityisesti aamuisin. Pidän yli kaiken Helsingin keskustasta, siellä vaeltamisesta. On ihanaa, jos päivällisen jälkeen jää olo, että on saanut syödä tarpeeksi. Pidän siitä, että asioista voidaan keskustella. Pakkohan ei ole, ja siinä keskustelun hienous piileekin. Aina voi aloittaa juttelun, kun se tuntuu hyvältä. Näin ainakin omien ystävieni seurassa, joita myös rakastan. Yksinäisyys on toisaalta myös asia, jota arvostan seuran lisäksi niin kovin, että vetäydyn usein paikkoihin, joissa voin nauttia hiljaisuudesta, järjestellä ajatuksiani, tai olla vaivaamatta päätään millään, jos se on mitä kaipaan.

En pidä siitä, että kukat tuntuvat aina kuivuvan liian nopeasti, kun ne asettelee maljakkoon. Minusta ei ole kivaa, kun talvisin istuu lämpimässä ratikassa ja äkkiä muistaa, että oma pysäkki olikin jo seuraava ja ulos on jälleen astuttava. En välitä kilpailusta. Minusta on ikävää, jos tuntee ikävää.
Onkin ihanaa olla läsnä.

Läsnä haluan olla kirjoituksissanikin, julkaisuissani, joten teen niitä vain silloin kun koen, että minulla on jotain annettavaa. En vielä osaa aivan sanoa, millaisella tahdilla julkaisen, mutta olisi mukavaa saada viikoittain aikaan jotakin.

Toivon kovasti, että aikaansaannokseni tuovat iloa niiden lukijoille, kuten niiden luominen minulle.
Tähän loppuun kirjoitan muutaman rivin, jotka kuvailevat ajatusprosessia, jossa päätin bloginkin aloittaa. Joskus itseään on hyvä hiukan ravistella. Etsienhän käy löytävän tie.


Nuorena

Odottaa.

Odottaa alkamista. Odottaa valkenemista.

Odottaa ikää.

Mut eihän ikä kartu, ei sen viisaus suo, jos tähän jää.  Ja taas ehti mennä hetki. Ota kiinni, tartu!

Ja vaik sen jo tietää, on päivien vain kulua silti helppo sietää, jos on jotain hyvää mitä odottaa. Vaan nyt riittää!

Siis istua vai juosta.


Sanna Katriina