Kirsikkapuita ja karkkipäiviä

 Kävimme ystäväni Jannin kanssa ihailemassa tässä muutama päivä sitten Roihuvuoressa kirsikkapuiden kukintoa. Näky oli mielettömän upea! Käykää katsomassa paikanpäällä, ellette ole sattuneet jo piipahtamaan. Kukkien värit olivat lumoavan kauniita, herkkiä. Nähdäkseen ne todella, täytyy puita kuitenkin ihastella luonnon valossa.

Laitan tähän kuvien oheen runon, jonka olen itseasiassa kirjoittanut jo vuosia sitten, mutta nyt se jotenkin palautui mieleeni kukkaloiston keskellä, kun meitä ympäröivä vaaleanpuna toi suloisissa sävyissään mieleeni jotakin makeaa, kuin vaahtokarkin.

Karkkipäivä

Joku päivä minä vielä löydän sinut. Hymyillen etsin sinut oksaltasi, saavun ilmoittamatta ja pyydän sinut kävelylle kanssani.

Joku päivä minä vielä tunnistan laulusi ja siipesi sulan värin. Rakkaudella nimeän sinut Makeaksi.

Joku päivä minä vielä soitan sinulle kauniin sävelmän. Haluan laulaa sinulle ja tanssia kanssasi, sillä lentää en itse osaa.

Joku päivä minä vielä pesen pehmeän mattoni, sen suurimman, jotta voimme maata sillä ja katsella ulos parvekkeen avoimesta ovesta. Näen taivaasi. Silloin elän makeasti.

Sanna Katriina