On valolla varjo
Katselen syntyviä varjoja puiston sydämessä.
Kuinka pilvien mukaan kukka kylpee kirkkaassa
pensaan palellessa varjossa.
Ja mietin.
Mikä on tämä fiilis,
että maailma on matka.
Seuraan valon kaarta,
kuinka se heittäytyy tasaiselle nurmelle makoilemaan.
Nauttien illan viimeisistä näytöksistä. Niin kuin minäkin.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis,
että on pidettävä kiinni siitä, mistä välittää.
Ihailen pionin säkenöivää punaa,
kun hallitseva lehmus antaa varjoltaan tilaa
ja sallii auringon silittää alempiensakin lehtiä.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis,
että vaikeus edeltää voittoa.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis,
että ei saa olla innoissaan, ennen kuin on varma.
Tarkkailen kuinka puiston penkin maalattu pinta
vaihtaa sävyä savunsinisestä loistavaan valkeaan valoon
päivän pidentäessä matkaansa.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis,
että heikkous on heikkoa.
Näen heinän ja korsien taipuvan,
keinuvan puiden varjoriekaleissa kimaltaen.
Kuin tuulisen järven pinnan välkkeen, näen elon puutarhassa.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis,
että lähtö on vaikeaa.
Ja mietin,
mikä on tämä fiilis, että sielu on lohdutuspalkinto
ja usko on onnellisten omaisuutta.
Sanna Katriina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti