Mökkeily on ihanaa! Ai miksi?
No
Mökillä on oma rauhansa, jota voi hyödyntää lepäämiseen juuri sellaiseen kellonaikaan kuin haluaa. Harvoin saa vetäytyä ruokalevolle. Ja lepotauon voi muutoinkin ottaa heti ensimmäisen askelen jälkeen, jonka suuntaa kohti kaivoa, eikä tule yhtään laiska olo. "Tässä lehmiaidan vieressä on ihan hyvä vetää henkeä ennen kuin täytän sangon." Muutenkaan ei ole mitään väliä milloin tekee mitäkin. Saunoa voi jo päivällä, päiväkahvit juoda yöllä, yöunet nukkua aamulla ja aamupalalle herätessä iltapäivällä voi siirtyä suoraan grillaamiseen. Mikä upea vapaus!
Mökillä on aikaa. Tyhjän ajan voikin siten täyttää aivan millä tahansa. Jopa työnteolla, sillä työt eivät tunnu työltä mökkeillessä. Tiskaaminen on arjesta irrottautumisen merkki ja pihanhoito on virkistävää vaihtelua mullantuoksussaan kaupungin kivisyydelle. Omalla mökilläni aika ei tosiaankaan käy pitkäksi, sillä siellä lymyää mahdollisuuksia pyöräilyyn, tikanheittoon, vanhojen lapsuuden kirjojen lukemiseen, tähtien katseluun kaukoputkella, krokettiin, lennokkien lennättämiseen, ilmapistoolilla ampumiseen, pöytäjalkapallon pelaamiseen, jalkapallon pelaamiseen, jousiammuntaan, postimerkkeilyyn, kuntosaleiluun, puutöihin, sähkörumpujen soittamiseen ja lista goes on.. Vaihtoehtojen moninkertaistuessa löydän itseni yhä useammin tekemästä yhtään mitään.
Mökillä voi huudattaa radiota kuinka lujalla tahansa. Tai ainakaan vielä toistaiseksi ei ole kukaan tullut pyytelemään sen hiljentämistä. Radion suomihitit kuuluvat mökkeilyyn yhtä saumattomasti, kuin punainen mansikkaan. On mieltä ylentävää kuunnella lempikappaleitaan ja laulaa mukana ilman, että kukaan kuulee, sillä ainakaan minun lauluani kovin moni tuskin toivoisi kuulevansa.
Mökillä kaiken voi jättää sinälleen. Tarkoitan sitä, että auton ovia ei tarvitse lukita, kirjan voi jättää kesken terassin pöydälle, viltin nurmikolle ja kaiken muunkin omaisuuden pihalle taivasalle niille sijoilleen ja tulla jatkamaan myöhemmin siitä, mihin on jäänyt. Jos siis vain kehtaa uskaltaa uhmata sadetta, ei voimia tarvitse tuhlata enää varkaiden pelkäämiseen.
Muutenkin on ihanaa, kun ulkopuolisilta ja heidän katseiltaan voi välttyä. Pihalla ilkiää tepastella, tanssahdella ja oleilla niin vähissä vaatteissa, kuin vain tarkenee ja talvenkin kylmyydessä voi olla alasti, koska olemme suomalaisia ja kylvemme lumessa. Yritäppä vain kaupungin keskustassa, sakko siitä tulee. Ja oikein kivahan se on kulkea kevyissä syksylläkin, ihan vain koska siihen on mahdollisuus. Oi että miten tulee rohkea olo, "Olenpa minä piittaamaton!" Näinä hetkinä ympärilleen ei kaipaa ketään viereen pyörittelemään silmiään. Tätä minä kutsuisin vapaudeksi.
Tietysti itsenäisessä yksinäisyyden illuusiossa on hauskaa elää aina siihen asti, kun alkaa taas tekemään mieli jäätelöä ja sitten poljetaan kylälle ostamaan tötteröä kauppiaalta. Miten ihanaa, että kyläkaupan Jouko on taas tänäkin kesälauantaina töissä!
Mökillä voi saunoa. Tämä tuskin kaipaa sen tarkempia perusteluita tai sanailuita.
Mökillä voi lähteä vaeltamaan peltoja, tietysti ajattelevaisesti mieluiten kynnön jälkeisinä aikoina, samota metsiä ja poimia hyräillen kukkia aivan niin juhlallisen suurieleisesti kuin huvittaa. Täysin häpeämättä. Kaupungissa alkaa heti nolottaa, kun nyppii kieloja tienposkilta, yrittäen huomaamattomasti kyykkiä aarteita syliinsä ja ihmiset katsovat mokomaa prinsessatouhua huvittunut hymy huulillaan. Mökillä voi olla juuri niin ällöromanttinen ja pikkutyttömäinen kuin oikeastikin sisimmissään on. Ja jos joku sitten sattuu näkemään, niin sittenpähän voi ainakin ylpeänä kantaa turhamaisuuteen kajahtaneen kaupunki-immeisen leimaa.
Jos mökkeillessä jaksaa poiketa metsän sisään niin ilmaisten hyödykkeiden bileet ovat taatut. Marjoja, sieniä, kukkia, käpyjä. Ihan nyt mitä mieliikään poimia ja käyttää. Metsämansikoista saa kaikkein parhaimman mökkiboolin ja siitä puheen ollen..
Mökillä on aina sopivaa juoda pikkuisen alkoholia. Olut sopii niin saunaan, kuin päivään veneellä. Terassille, patiolle ja kuistille. Miksei myös aurinkotuolille. ei omatunto soimaa. Olen itse korkannut pullon punaista jo kymmeneltä aamupäivällä, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Hyvältä tuntui. Ja heti huomasi, että siinä missä ruokakin niin kyllä juomakin maistuu ulkona paremmalta.
Mökkeilyn jälkeen vallitsee olo, että on saanut maistaa elämää. Maailma on jälleen paikka, josta voi saada otteen ja siellä pystyy selviytymään. Mökillä kireästä ihmisestä estoineen kuoriutuu aivan uusi persoona. Yhtäkkiä tärkeät asiat ovat aivan toisia, oman peilikuvan sijasta kytätään saunan lämpömittaria ja vaatevalinnan sijasta pähkätään perunalaatua penkkiin. Elämistä jälleen hallitsee. Kunhan perjantaina lähtee työviikosta vegetoiden niin sunnuntaina jo taas taitaa montaa asiaa. Muistuu mieleen mistä hommassa olikaan kyse. Kaipa se on sitten eheytymistä. Sitä sellaista, jota jokainen itsetietoinen kaupunkilainen pitää arvossaan.
siksi.
Sanna Katriina
