28.4.2016

En apua viemään sen kauemmaksi, kuin lähelle


Tahdon olla puolellasi


Jos vain istuisin hiljaa vierellesi, kertoisitko minulle kaiken?
Vai täytyisikö minun puhua ensin säästä?

Kuvailla  taivaan tänään, sen pilvet ja usvan. Mereltä nousevan.

Joskus asiat sumenevat. Joskus kaikki peittyy alle sen, jota emme vielä tunne. Alle sen, johon ei saa tartutuksi. Silloinkaan, kun uskaltautuu yrittämään.

Mutta ei se mitään.
Sellaisia ovat aamut toisinaan. Päivä avautuu vasta iltaan.

Katsahdat ulos ikkunanasta.

Edelleen istuen sinua vastapäätä, mutta kurottaen sinulle kättä pöydän yli:
"Voimme me jutella huomennakin."



Sanna Katriina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti