äitienpäivä

Eilen vietettiin äitienpäivää. Niin myös meillä, kahvien merkeissä. Minulla on ollut tapana laittaa äidille hänen päivänään ruokaa tai leipoa jotakin, ellemme ole olleet isoäitini luona. Tänä vuonna halusin tehdä perinteisen mansikkakakun sijasta mansikkaisen marengin. Marenkikranssista tuli ihanan kesäisen näköinen, joten se sopisi varmasti myös moneen muuhun kesäkauden juhlaan. Pohja oli sen verran makea, että tein sen päälle kirpeän sitruunaisen täytteen kermavaahdosta, turkkilaisesta jogurtista ja mansikoista. 

Sanna Katriina

Puistossa ilta lämpenee

Viime perjantai oli aivan huippupäivä! Lähdimme Eerikan kanssa nauttimaan auringon lämmöstä Espalle ennen illan kohokohtaa, Elias Gouldin levyjulkaisukeikkaa Tavastialla. Nurmikolla oli hauskaa viettää illan viimeiset auringontäyteiset tunnin hyvän juoman kera viltillä istuskellen. Lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin kohti Tavastiaa saadaksemme eturivipaikat. Pääsimmekin Eerikan kanssa aivan lavan eteen nauttimaan esityksestä, josta jäi mielettömän hyvä fiilis moneksi päiväksi eteenpäin. Tämä ilta oli kovin odotettu ja odotus kyllä todellakin palkittiin! Loistavan musiikin lisäksi tutustuimme uusiin mukaviin ihmisiin ja pääsimme irrottautumaan arjesta.

Kesäisen sään ansiosta sain pukea viileät valkoiset housut ja niiden kaveriksi Marimekon tasaraitapaidan. Keikkaa varten lisäsin hiukan kimallusta pienillä koristetimanteilla ja kukkaseppeleellä. Seppeleen ostosta Cubukselta saan kiittää ystävääni Jannia, ja timskuideasta Veeraa!

Bambukahvaisen mintunvihreän kesäkassin olen ostanut kirpputorilta, aurinkolasit ovat puolestaan H&M:n tämän kevään Coachella -mallistoa. Pikkuballerinat ovat Zarasta.

Illat ovat todellakin lämpenemään päin! Toivon, että muillakin on ollut aikaa käydä nauttimassa upeista säistä viikonlopun aikana. Kiitos vielä Eerikalle ihanasta illasta ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Sanna Katriina

Eikö elämä voisi olla vain

Nostetta

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin se on 3 ratikassa. Josta voi tuntea kaupungin. Näen sen liikkeessä. Olen vain paikallani ja näen kaiken. Sinisenä hohtavat Kaivopuiston rinteet, vihreänä kiitävät talojen katot, ravintoloiden valot.

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin se on Rautatieaseman suuren katoksen alla. Turvassa sateelta. Valmiina matkaan.

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin se on Karhupuistossa. Tyyntä, kuin leuto kesätuuli. Rauhallista, kuin seesteinen rouva eläkepäiviensä puiston penkillä.

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin se on Fredrikinkadun kahvilassa. Kauniisti koristeltua. Mukavan lämmintä viileässäkin säässä. Virkeää, kuin kulmapöytää reunustava kultapalmun lehvä.

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin onnellisten ohikulkevien katseet Esplanadilla. Puistossa kävelijät omissa menoissaan. Innoissaan päivästä, joka on seikkailu, vaikka onkin kuin eilinen. Se on jo jonkun kokema. 

Eikö elämä voisi olla vain sellaista, kuin tuttuudessaan turvallinen kaupunki, ei pelottava, mutta jännittävä. Kuin kaupunki, jolle mikään ei ole enää uutta, mutta joka tarjoaa tutustujalleen aina lisää arvoituksia. Nostetta.

Sanna Katriina

Helpotuksen tuoja, tuo metsä uuden luoja

Sää on ollut mitä upein jo monta päivää, ja niinpä päätin tehdä pienen metsäretken nauttiakseni sen annista. Pakkasin reppuuni eväitä ja hyppäsin pyörän selkään, jonka olen saanut laitettua isini kanssa taas kesäkuntoon!

Ulkoilu on ihanaa, erityisesti näin kauniina päivinä. Oli elähdyttävää käydä virkistäytymässä auringon valossa ja haistella talviuniltaan heräilevän metsän tuoksuja. Näkymä metsään oli kuin sadussa. Valtava kukkameri otti minut syleillen luokseen, ja minä en voinut muuta kuin vastata sen iloiseen tervehdykseen.

Siinä on jotakin niin lohdullista, kun vuodenajat vaihtuvat toisiin. Nähdä polttavan kesän taittuvan pehmeämpään  syksyn ilmaan, loisteliaaseen ruskaan. Lokakuun taas painuen hiljaa kohti pimeämpää ja nousten jälleen raikkaaseen keskitalven kuulauteen, kirkkaaseen valossaan. Ja nyt. Vaikka talvi olisi ollut millainen, kevät saapuu, niin kuin aina, lopulta. Ravistelee irti talven kohmeesta minutkin. Olivat kylmän kuukaudet olleet millaista sekasortoa tahansa, loputonta synkkää ja kylmää, niin aina viimein viattomuudessaan valkea vuokko puhkeaa kukkaan lehtevän korvilla kertoen keväästä. Kuin koskemattomuudessaan se muistuttaa, että uusi aika on saapunut. Sitä vaihdokset ovat minulle. Kallisarvoisia uuden mahdollisuuden antajia. Saan yrittää uudelleen.

Neljä kertaa vuodessa saan aloittaa alusta. Se tekee jo 81 kertaa tämänkin nuoren elämäni aikana.

Ja kiitän siitä.

Parhaimmin itse tavoitan murroksen metsässä. Siellä voi kohdata lupauksen tulevasta ajasta, kuin vastaanottaisi kasteen. Metsässä näkee, miten kesä ottaa voimallisesti talvesta uupuneen ja keväässä elpyneen luonnon omakseen, saaden sen kaikkeen loistoonsa, vahvaan vehreyteen. Syleilee vihreällä jokaisen puun ja varvun. Ja kuinka loppusyksystä kaikkensa antaneena lehdet sitten pikkuhiljaa luopuvat voimistaan, antautuvat ja päästävät kuuran tilalleen.

Ja niin elän jälleen. Vuodenaika on vaihtunut toiseen, ja olen jo itsekin matkalla kohti tuoksuvaa tuomien alkukesää. Kesäkuussa jo varmaankin tunnen syntyneeni jälleen uudelleen.

Sanna Katriina

vappuasu!

Meillä on ollut ystävieni kanssa tapana järjestää aina vappuna juhlat, jonne kutsumme kavereita, ja joista ei menoa puutu! Juhlissa on toisinaan ollut pukeutumisteema, mutta tänä vuonna teema ulottui vain tarjoiluihin ja koristeisiin asti, joten vieraat saivat pukeutua aivan vapaasti valitsemallaan tavalla, niin kuin me järjestäjätkin. Siksi tämän vuoden teemamme Mexico ei näy asussani. Yhtäkaikki tänäkin vuonna laitoimme hyvää ruokaa, tarjosimme juotavaa, soitimme kesäisimpiä biisejä ja nautimme toistemme seurasta pelaten, tanssien ja nauraen.

Rakastuin ensisilmäyksellä valkoisiin housuihin nähtyäni ne Zarassa. Minun oli ostettava ne heti, jotta sain ne vappuna jalkaani. Housujen kaveriksi puin kukkableiserin, sillä kukkakuosista tulee aina iloinen olo. Aivan kuten vapustakin!

Bleiseri on River Islandista, niin myös kenkäni, jotka kerkesin juuri saada suutarilta takaisin ennen juhlia. Mustat yksikertaiset avokkaat ovat minulla aina kovassa käytössä, joten korkolaput on syytä välillä uusia. Valkoinen toppi on Zarasta.

Jätin tästä asusta kaikki asusteet pois, sillä villihkö kuosi oli minusta tarpeeksi. Näin hattukin pääsi asussa oikeuksiinsa.

Pahoittelen kuvien heikompaa laatua. Kamerassani on nyt jotain häikkää, täytyy saada se korjatuksi, jottei tarvitsisi aina käsin tarkentaa kuvia.

Sanna Katriina